väsyttää ihan pirusti ja stressaan töistä niin helvetisti
mulla on torstaina ivan jälkeen peräkkäin kaks tunnin työkeikkaa ja sen jälkeen pitää vielä käydä hoitaa kaverin kissoja
oon stressannu sitä päivää siitä asti ku sovin ne keikat
tuntuu ettei oo aikaa mihinkään, sovin juttuja joka päivä on jotain oon niin poikki illalla tuun kotiin eikä oo aikaa käydä edes suihkussa koska pitää mennä nukkumaan että jaksaa herätä taas aamulla puoli seittemältä
en voi ees selittää kuinka poikki ja stressaantunu oon
ope soitti koulusta äitille ja puhu jostain lastensuojeluilmotuksesta koska oon ollu kaks viikkoa pois koulusta, vaikka olin viime viikolla
en tiedä en tiedä en tosiaankaan tiedä kaikki on niin sekasin
yritän vaan pitää itteni kasassa vielä hetken, koko ajan mietin vaan että enää tää ja sit voin levätä mut ei sitä hetkee koskaan tuu et saan levätä koska en osaa levätä eikä mulla oo aikaa
hoidan nyt ivan lisäks ystävän kissoja melkeen päivittäin, sitte on työt, kaverit, vuokraponi, koulujutut, omat lemmikit... en jaksa
positiivista on kuitenki että ivalla on kivaa, tutustun kivoihin ihmisiin ja siellä on oikeesti kivaa
puhun kaikkien kanssa eikä mua oikeestaan ahista olla siellä kauheesti
kuitenki mua pelottaa päivän päätteeksi astua siitä ovesta ulos, koska se on se hetki jolloin se ääni mun päässä ottaa vallan ja kertoo 100% tarkasti jokaisesta sanasta, eleestä, jutusta joita ihmiset on tehny ja siitä miten ne viittaa siihen että ne vihaa mua
se on mussa ja se tarkkailee ihmisiä, jokaista elettä ja sanaa
mut se ei sillon sano mitään, heti ku oon yksin se ottaa vallan ja mun koko ajatusmaailma kääntyy päälaelleen
"miks kukaan tykkäis susta? oot niin helvetin huono ihminen. kaikki vihaa sua."
"sä et yritä ees oot niin huono, et tee mitään sun ystävien eteen"
"aattelet vaan ittees!"
"jos et tee näitä asioita kaikki alkaa vihaamaan sua"
samaan aikaan kun se sanoo että kaikki vihaa mua jo valmiiks
"oot itsekäs jos et jaksa auttaa sun ystäviä, et voi perua sun töitä, et voi pitää päivää vapaata, et voi et voi et voi!"
tuhlasin mun loppukuun rahat tänään, näköjään ei ryyppäämistä loppukuun
en tiedä miten pärjään ilman alkoholia, mulla ei oo mitään mitä odottaa viikon päätteeksi
viimeinen ryyppyilta meni niin oudoks etten jaksa ees ajatella sitä, muistikuvat on tosi hataria ja en oo ees varma mitä kaikkea tein
kuitenki hävettää ja seuraavana aamuna se ääni mun päässä sai taas nauraa mulle kuinka mä kuvittelin ettei mun ystävät vihais mua
kuinka mä olin typerä ja uskoin sitä niiden esitystä ja kulissia
pläääh kauhee valitus en tiedä on vaan paljon ajatuksia ja juttuja päässä en tiedä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
❀◕ ‿ ◕❀