ahdistusta taas, ahdistusta niin paljon, ahdistusta melkeen jatkuvasti, ahdistaa ihmiset ja elämä niin paljon
pelkään katsoa ihmisiä silmiin kaupungilla, kuljen mielummin huppu päässä ja katse maassa
en halua kohdata muiden katseita
itsetuhoset ajatukset alkaa hiipiä takas mieleen ahdistuksen lomassa
näin ei pitänyt käydä!!!!!
huomaan miettiväni itsemurhaa enemmän kun pitkiin aikoihin, oon niin väsynyt ja ahdistunut
pelkään sitä mitä tapahtuu kun sairasloma loppuu, pelkään osastojaksoa, pelkään että tulen hulluksi, pelkään ihmisten ajatuksia, pelkään itseäni, pelkään sitä mitä haluan tehdä itselleni
en enää edes jaksa perua polikäyntejä, jätän vaan menemättä enkä vastaa työntekijän viesteihin
sinne meneminen muuttuu koko ajan vaikeemmaksi mutten jaksa välittää
kotona on tosi vaikeaa olla, itken tuskissani kun ei ole tekemistä, haluaisin kovasti tehdä kaikkea mutten jaksa eikä huvita oikeen mikään
vihaan olla yövaatteissa koko päivän muttei ole mitään syytä vaihtaa vaatteita, se ahdistaa
toisaalta ulos lähteminenkin ja ihmisten tapaaminen ahdistaa
pelkkää ahdistusta tää elämä nykyään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
❀◕ ‿ ◕❀