torstai 18. helmikuuta 2016

masentaa niin ettei henki kulje kunnolla 
pelkään kaikkea pelkään mennä vessaan tai keittiöön makaan vaan tässä niin ei pelota
pelkään että tuolla on mies joka sieppaa mut ja sitten katoan 
pää keksii omia tarinoita mitä kaikkea mitä voisi tapahtua 
ahdistaa työt se että pitää kohdata ihmisiä ja esittää iloista, ylläpitää kulissia 
osastosta ei kuulu mitään ja alkaa jo turhauttaa
pää huutaa ettei tässä tilanteessa ole enää toivoa ja että ainoa ulospääsy on kuolema 
alan vähitellen itsekin uskoa sitä, oon niin väsynyt tähän elämään 
joka päivä sama juttu herään aikasin makaan sohvalla viis tuntia jonka jälkeen vien koiran ulos ja palaan taas sohvalle jossa oon seuraavat viis tuntia jonka jälkeen joku tulee kotiin ja pyörin ympäri kämppää tunnin sitte otan lääkkeet ja meen sänkyyn makaamaan ja odottamaan unta
jonain päivänä käyn jossain mutta loppuenlopuksi kaikki on vaan samaa tyhjää joka päivä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

❀◕ ‿ ◕❀