"haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu
oisin sun nyt kun haluat pois ja ovi vain sulkeutuu
kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen"
on niin kova ikävä, joka ikinen päivä mietin vastaisitko jos nyt tulisin juttelemaan
kirjoitan viestin valmiiksi, mutta lopuksi pyyhin sen pois
katson itseäni peilistä ja mietin mikä minussa on vikana etten kelvannutkaan sinulle? kaikki muut ovat niin kauniita ja täydellisiä, kuka tahansa saisi sinutkin niin helposti, sormia napsauttamalla
peilistä tuijottaa vain ruma, läski ja ällöttävä otus
pakko-oireet vaan pahentuu ahdistuksen myötä, lakanat vaihtuu useasti viikon sisällä, kaikki ällöttää ja on likaista, oon niin loppu tähänkin perseilyyn
tuntuu etten kuulu mihinkään, kukaan ei tahdo minua, olen vain turha tyhjä sivu kirjan alussa jonka kaikki vain ohittavat vilkaisematta
hukun muiden taakse, mut tukahdutetaan
jossain pienen pieni järjen ääni huutaa ettei kukaan vihaa mua, kuitenkin sen ison pahan mörön ääni on niin paljon kovempi että se hukuttaa järjen 100-0
etsin ihmisistä vain lisää todisteita siitä että ne vihaavat minua, aivot keksii ihan omiaan, ne kertoo mulle miksi mua vihataan ja miksei edes kannata yrittää
yritän niin kovasti saada ihmiset pitämään minusta, se alkaa mennä jo säälittäväksi, säälittävä ruma otus yrittää repiä muita mukaan paskaan elämäänsä
ne vain potkaisevat sen pois lahkeistaan kuralätäkköön odottamaan seuraavan ohikulkijan potkittavaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
❀◕ ‿ ◕❀