iskä taas pelottelee koululla, en haluaisi tuottaa pettymystä mutta minua ei kiinnosta
en välitä mitä opettajat ajattelevat poissaoloista ja siitä kun tulen viisi tuntia myöhässä
tuntuu ettei kellekkään riitä mikään, mua venytetään joka suuntaan niin kauan että mun saumat antaa myöden ja ratkeaa
mun onnistumisista ei iloita vaan pyydetään heti lisää ja lisää ja lisää niin kauan kunnes päästään muiden tavoitteeseen
mutta entä minun tavoitteeni pysyä edes hengissä?
teen asioita, koska ne pitävät minut kiireisenä enkä ehdi juurikaan ajatella kuolemaa
koulussa en ole kiireinen, aika matelee hitaammin kuin puolikuollut kilpikonna
ajatukset harhailee ties missä, käytän viimeisetkin keskittymisen rippeet ylläpitääkseni kulissia, toista vai kolmatta eri minääni
sekoitun jo laskuissa, en edes tiedä mikä niistä on oikea minä, ei kai mikään?
tuntuu kuin kaikki eri ihmiset tuntisivat erilaisen minän, koko persoona muuttuu ihmisten ja tilanteen mukana
en tiedä enää mistään mitään
14:16
istun keskellä lenkkipolkua ja itken olo on niin pirun toivoton
ennen treenaaminen oli mun henkireikä mut nyt siitäkään ei tuu enää yhtään mitään, ärsyynnyn ja tiuskin koiralle ja lopuksi vaan luovutan ja alan itkeä
pitää soittaa iskälle voiko se tulla hakemaan
00:02
alkoholia ja iltalääkkeet
musta on tullut kamala, ilkeä, monsteri
tiuskin ja kiristän iskää jos se edes puhuu koulusta
olo on vielä koomasempi kuin eileb aamulla
pakko mennä nukkumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
❀◕ ‿ ◕❀