emmä mieti koko ajan kuolemaa, muuten kun ajatuksen tasolla
miten ihmiset reagoisivat jos nyt kuolisin?
olisiko joku surullinen?
oikeestaan ainoo asia joka on muuttunut, on se että oon saanut yhden ihmisen takaisin mun elämään
tavallaan silti tuntuu aika tyhjältä, tavallaan silti tiedän että mun sydän
tulee särkymään, että mut revitään riekaleiksi ja jätetään yksin keräämään palaset
sen ajattelu aiheuttaa aina pienen vihlaisun rinnassa, en jaksa välittää tulevasta, nautin vaan tästä tilanteesta niin kauan kun sitä kestää
jaksaminen on sitten aika toinen juttu
mulla tulee ja menee kausia jolloin ruoka ei juurikaan maistu ja kaikki ruuat aiheuttaa yökkäys fefleksin
nyt ei taas maistu ruoka ja se näkyy jaksamisessa, siihen plussana aika isot univelat niin on jo sekasorto kasassa
kouluun oon pakottanu itteni, siellä ajatukset harhailee ja suorastaan hukun ajatuksiin ja kuvitelmiin niin että yhtäkkiä "herään" ja tajuan että oon pari minuuttia vaan tuijottanu tyhjää seinää
herättää jonkin verran oudoksuvia katseita, onneksi en tunne ketään
eipä tässä kai muuta ihmeellistä, perus syksymeininkii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
❀◕ ‿ ◕❀