maanantai 16. marraskuuta 2015

päivät kuluu hitaasti, yhden päivän aikana elän viisi päivää
muisti pätkii ihan huolella
alan unohtaa asioita osastojaksoista, en muista mitä tein eilen tai toissapäivänä
päivät sekoittuu toisiinsa 
tunnen kuinka valun siihen mun omaan maailmaani
yksin ollessa pää täyttyy sumulla, ystävien seurassa pää taas vähän selkenee
muut ihmiset alkaa taas ahdistaa, jopa ne joiden kanssa oon aina pystyny olemaan missä tahansa mielentilassa 
pelkään että kaikista rakkaimmat pettää mut, en ees jaksa enää kirjottaa tänne niistä vihaamisjutuista 
ne vaan voimistuu päivä päivältä, pelkään olla muiden seurassa koska poimin vaan merkkejä siitä että ne vihaisi mua
pää keksii mitä erilaisempia harhakuvitelmia 
pahimpina aikoina kuvittelin etten oikeesti ole mun vanhempien lapsi vaan ne aikoo tappaa mut, että ne kasvattaa mua vaan että ne voisi tappaa mut, että niillä on päivä sovittuna jolloin ne tappaisi mut 
pelkään että vajoan taas niin alas, ajatukset on ollu aika paljon viime vuoden keväässä ja osastojaksoissa
kaikki tunteet ja harhakuvitelmat nousee taas pintaan
itsetuhoset ajatukset ja teot on lisääntyny, tekee koko ajan mieli lyödä, viiltää, raapia, vetää pää täyteen alkoholia 
en tiiä kaikki on ihan tyhmää


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

❀◕ ‿ ◕❀